Kotona taas!

Moikka!

Mulla oli piilossa blogi hetken koska ensinnäkään en löytänyt aikaa kirjoittaa tähän/voimiakaan, enkä halunnut ketään löytävän sen koska mua ahisti että hostit oli lukenu sen läpi.

Mä oon siis kotona Suomessa nyt, koska mut lähetettiin kotiin. Yksityiskohtiin en halua mennä täällä, jos joku haluu kysyä niin oikealla palkilla on mun facebook, ottakaan yhteyttä sitä kautta minuun :)

Mulla on ihan hyvä fiilis tai siis en jaksanut ottaa semmosta häviäjämasis-asennetta. Se on mitä on, sitä ei voinu muuttaa ja nyt oon täällä ja katon eteenpäin mitä tapahtuu. Totta kai mua harmittaa, mulla oli sikana suunnitelmia siellä ja ne oli rikki yhen päivän aikana jonkun tosi typerän syyn takia. Mutta löydän toisen tien toteuttaa mun suunnitelmat. Elämä jatkuu. Oli ihanaa nähdä kaikkia kavereita täällä, mikään ei oo muuttunu Jyväskylässä. Kaikki tuntuu niin hiljaisilta ja ujoilta ja maa tuntuu autiolta haha. Ehkä tähän tottuu :--)

Mä en nyt enempää haluu kirjoittaa, kun just yritin nukkua mun univelat pois ja oon vähän sekasin, mutta myöhemmin postaan vielä mun vikoista päivistä siellä, pidin loppuun asti hauskaa vaikka tiesin että olen lähössä :)

Jos jotain kysymyksiä tulee niin laittakaa tulee!!! Tosin yksityiskohtaisemmat facebookin kautta please :)

Kiss

Rematch

Haluan ilmoittaa näin lyhyeellä postauksella että tulee aika hiljaista blogissa vähään aikaan. Mun perhe päätti pistää mut rematchiin. Rematch on prosessi, jolloin joko perhe /au pair päättää vaihtaa jommankumman.

Mä en tiiä mitä tarkalleen tapahtui koska ne tykkäsi musta koko 7 kuukauden ajan tosi paljon. Parin viikon aikana kuitenkin tapahtui jotenkin ihan hullua. Ja nyt ne haluaa mustamaalata mut huomenna järjestölle etten sais uutta perhettä. Että olin huonoin au pair ikinä enkä tehnyt ikinä mitään mitä ne halusivat.

Voin vaan sanoo etten tehnyt mitään väärää. Host perhe teki ja halusin itse lähteä ja kun kerroin että harkitsen lähteväni, ne käänti selkänsä ja pisti mut eka. Kerron tarkemmin myöhemmin, mitä kävi ja mitä mun käy.

Joko saan mennä rematchiin ja toivottavasti löydän uuden perheen tai tulen kotiin 2 viikon päästä. Mä en tiiä kuinka hulluksi tulen jos joudun tulee kotiin. En tosiaan oo valmis lähtee. Oon rikki.

What if being happy is easier than you thought?

Mulla on ollut tosi kiva viime viikko. Viikolla ei hirveesti mitään erikoista tehty, käyty meidän lempparikahvilassa (otin pari kuvaa siitä, muuten keskityin hyvännäköisiin tarjoilijoihin taas), katottu jääkiekkoa, käyty ulkona lounailla ja vaan hengailtu. Mun työajat muuttuivat viime viikolla ja ne on ihan perseestä. Iltaisin oon sika väsynyt ja myös keskellä päivää, eikä tunnu että tulee mitään järkevää tehtyä. Pidin tauon urheilusta, tein pankkitilin ja hain luottokorttia. Nyt ootan sitä, jospa sen jälkeen vois hengittää. Ihan vinkkinä kaikille tänne tuleville: hae luottokorttia Suomesta. Täällä et tee mitään ilman sitä. Enkä nyt sano, että haluun sen että voin ostaa luotolla kaiken, vaan sen takia etten voi varata hotellia/lentoja minnekkään ilman luottokorttia.

Lasten kanssa puhallettiin, tai mä puhalsin, varmaankin 200 pikkupalloa ja pidettiin tanssibileet mun huoneessa. Tuli kyllä siivottua sen jälkeen. Vieläkin löytyy noita palloja.

House Blend the best ever!!! Lovetan tota paikkaa. Kahvi on hyvöö, myös herkutki. Jos on oikean lihavalla päällä niin Brownie kera jäätelön, suklaakastikkeen ja kermavaahdon. Voi herranjumala! Love it.

Se on semmonen pieni ja kotoisa paikka. Keskiviikko-, perjantai- ja lauantai-iltaisin tuolla edessä on livemusaa. Oltiin just torstaina jolloin ei ollut. Siellä on sohvia myös joita ei näy ja lautapelejä. Ja jokainen voi laittaa aina omia taideteoksia seinälle: voi pistää myytäväksi tai muuten vaan näytille. Harkitsen mun valokuvien laittamista.

Rainbow cake. Ei myöskään mikään paha XD

Kävin launantai-aamuna kattoos mun 5-vuotiaan host-tytön ''baseball'' peliä. Oli ihan huvittavaa kun sitä ei vissiin oikein kiinnostanu niin se siellä makoili nurmikolla välillä. Mut ihan hauskaa. Semmosta aivokuollutta touhua.

Sunnuntaina tuttuun tapaan suuntasin cityyn. Aluksi olin menossa yksin, mutta sitten Laura pyysi tapaamaan ekaa kertaa vihdoin!! Oli super kivaa nähdä. Musta on aina parasta tavata uusia ihmisiä ja jutella kaikesta ja kuulla niitten kokemuksia ja luoda uusia ystävyyssuhteita. Mun toinen kaveri tuli meidän kanssa. Pari tuntia meni shoppailussa, koska halusin ostaa balleriinat. No mentiin kaupasta kauppaan ja päädyttiin hennesille (öööööööööööö). Balleriinojen lisäksi olin maksimekko-tuulella, sillä mua on harmittanut jo pitkään että jätin kaikki mekot Suomeen. Ostin ihan basic basic mekon, aurinkolasit ja balleriinat :-------) Tytötkin löysivät jottai! Tyytyväisinä suunnattiin Highline-nimiseen ''puistoon''. Eli jos suoraan netistä tällein suomennan, niin se on hylätty junanrata, jonka päälle on rakennettu puisto. Se sijaitsee katujen yllä, eli nähdään alaspäin kaupunkiin, sitä kävellään läpi ja se on suosittu turistikohde. Kyllä siellä niitä paikallisiakin on, ne ei vaan ota kuvia lol. Puisto on muistaakseni 30st-12st pituinen ja sijaitsee Chelseassa. Oli ihan sika kiva paikka, kivat näkymät ja ihmiset ja muutenkin semmonen pieni ja söpö kävelypuisto. Ehdottomasti kannattaa käydä kävelees se läpi jos mahdollisuus on! Linkki jos jotakuta kiinnostaa http://www.thehighline.org/

JÄDEEEEEEE!

Siellä on myös kaikenlaisia taiteellisia pieniä juttuja ympärillä ja tapahtumia pitkin viikkoa.

Minusta myös alkoi tuntua,että rakas kamerani on sanomassa ittensä irti. Pakko tässä vuoden aikana ostaa uusi, mutta miten säästää rahaa :--( Oi voi. Isi oisko mitään?

Puiston jälkeen Laura lähti kotiin ja me suunnattiin dinnerille. Tavattiin myös Julian (mun bestis täällä) ja sen poikaystävän, joka tuli sen luokse viikoksi Saksasta. Neljästään löydettiin sika kivan ravintolan, jossa istuskeltiin ulkona, syötiin, nostettiin maljaa meille ja meidän äideille! Äitienpäivä ja mulla oli tosi haikee fiilis, kun mun äiti ei ees vastannu mulle Skypessä :( Ikävä!! Eniveis, oli tosi aikuinen olo kun tajusin että enemmän nautin tommosista illallisista hyvien ystävien kanssa rupatellen ja naureskellen, kun kreisibailaamisesta joka viikonloppu. Ei mitään, kyllä mä kreisibailaan taas kun tuun Suomeen. Ruma kutsuu!!! \,,/

Oli jotenkin niin täydellinen päivä, oli hullun onnellinen fiilis ja käveltiin tanssien juna-asemalle takas. Nyt takas karuun arkeen. Tässä katson jääkiekkoa ja yritän kirjoittaa seuraavalle perheelle kirjettä. On tullut myös jonkin verran kysymyksiä blogiin, joten päätin että kerran viikossa postaan myös vastaus postauksen muodossa, niin tulee infoa au paireilusta niille jotka sitä tarvii!!!

Kaikille kivaa viikonalkua, palaan asiaan taas! Kiss

Englannin kielen taidon merkitys au pairiksi lähtiessä

Nyt on taas vuorossa vastaus kysymykseen postauksen muodossa ja nyt aiheena on kielitaito.

Toisaalta haluan lähtee enemmän ku mitään mut toisaalta mua jännittää tosi paljon mun todella huonon kielitaidon vuoks. Kuinka hyvä sä olit puhuun englantia kun menit sinne ja kuinka nopeasti opit? Pystitkö kuitenki ilmaseen ittees ihan hyvin vaikka kielitaito ei ollut ihan paras mahdollinen? Entä oliko ihmiset ymmärtäväisiä jos et osannut selittää jotain asiaa? 

Kuinka äkkiä nällää sen englannin kielen arkikäytössä. Kieli, mikä on teettänyt mulle ihan hulluna päänvaivaa saa mut perääntymään pian koko hommasta. Jotain rohkaisevaa kaipaisin tähän väliin :--D motivaatio kohillaan, ei kai muuta tarvita?

Kuten toisessa kysymyksessä luki: motivaatio kohillaan, ei muuta tarvita. Sillä kielentaidolla ei oo mitään merkitystä, kuinka huono/hyvä oot, eikä se saa olla missään nimessä syy perääntymiselle.

Mä vihasin enkkua aina. Kun muutin Venäjältä 10-vuotiaana, mulle oli jäänyt englannin kielessä tosi venäläinen aksentti ja en osannut yhtä hyvin kun muut mun luokkalaiset Suomessa. Menin tosi lukkoon, enkä sen jälkeen puhunut enkkua ääneen yhtään. Muistan kuinka yläasteella piti pitää esitelmä enkuksi ja itkin ennen sitä tosi hysteerisesti kun mua pelotti lukea se. Innostuin englannin kielestä just ennen lukion loppua: aloin kattoo kaikki sarjat/leffat englanniksi, lukemaan englanniksi ja sen lisäksi aloin puhuu tuntemattomien kanssa netissä englanniksi. Näin harjoitin mun kielitaitoa ennen kuin lähdin tänne ja paransin ihan sikana siitä, mikä mun enkun osaaminen oli koko mun elämäni. Ennen kuin lähdin, mua jännitti ihan uskomattoman paljon au pair haastattelu infotilaisuudessa (naurettavaa), sitten mua jännitti hirveesti puhua perheen kanssa ja myös viisumihaastattelu.

Sitten tulin tänne ja tajusin että ketä kiinnostaa miten mä puhun? Siksi ihmiset tulee tänne: oppimaan kieltä. Au pair koulussa oli niin paljon ihmisiä, jotka eivät puhuneet lainkaan/tosi huonosti ja niiden rinnalla olin tosi hyvä. Voisin sanoa että jokaisen suomalaisen englannin kielen taito on hyvä, vaikka Suomen puolella huono olisi. Mutta me osataan paljon paremmin kuin jotkut muut.

Jenkit on ystävällisiä ja kyllä niillä on kärsivällisyyttä kuunnella sua ja auttaa.  Joskus NY-osavaltiossa se ei ole näin, sillä ihmiset kiirehtivät joka paikkaan ja jos et osaa heti kertoa tai vähän hidastat puheessasi niin ihmiset äkkäilee, mutta ei se ole joka paikassa täällä ja oikeesti rippuu asiasta. Muuten kaikki kyllä jaksaa kuunnella selityksiä jne.

Oon oppinut paljon, mutta en kuitenkaan tarpeeksi. Osaan lausua mielestäni ihan hyvin nykyään ja osaan ilmaista asioita, mutta en täydellisesti. Mitä enemmän kieltä puhut, sitä paremmin kehityt. Mä en kauheesti tällä hengaa suomalaisten kanssa, joten ei tuu paljon paljon puhuttua sitä omaa kieltä, pääosin englannilla mennään. Mitä äänekkäämpi olet, sitä paremmin. Oon ottanu tällä semmosen asenteen, kun jännittää kysyä jotakin joltain, niin mietin että tuskin tulen näkemään kyseistä ihmistä enää koskaan, niin miksi jännittäisin. Ja vaikka feilaisin, ketä kiinnostaa enää? Kyseset paljon kaikkea, puhut paljon ja kyllä se kieli kehittyy.

Kielitaito ei oo este lähdölle, eikä hidaste. Se on yleensä syy sun lähdölle. Sä pärjäät täällä, kuinka huono oletkaan. Mun sanat ei ehkä tunnu vielä selviltä, mutta kun pääset tänne ja jonkin verran vietät aikaa, niin ymmärrät mistä puhun. Silloin mietit että olipa hyvä että lähdin, sillä kielitaidolla ei oo mitään väliä. Ei mitääääään väliä. Ei muuta kun rohkeasti lähtemään, älä anna noiden asioiden haitata. Mieti pikemminkin, mitä kaikkea saat siitä kun lähdet: kavereita maailman ympäri, tutustut erilaisiin kulttuureihin, näet paljon paikkoja, kasvat henkisesti ja koet paljon, mitä et ikinä uskonut kokeavan.

xoxo